Shamanismi — muinainen viisaus nykyihmisen tukena

Shamanismi voidaan helposti mieltää joksikin kaukaiseksi perinteeksi, jota esivanhempamme ovat ennen muinoin yhteisönsä shamaanin johdolla harjoittaneet. Näin todellakin on, sillä shamanismi on ollut olemassa jo ennen nykyisten uskontojen tai filosofioiden syntyä. Uushamanismi on vahvasti viime vuosina nostanut päätään ja juurruttaa jalansijaa omasta luontoyhteydestä ja henkisestä kehityksestä kiinnostuneiden keskuudessa.

Yhdessä kollegani Kirsi Raitan kanssa olemme vuodesta 2024 järjestäneet Suomen Spiritualistinen seura ry:ssä kursseja teemalla Arkipäivän shamanismia. Innoitus shamanismiin syntyi Arthur Findlay Collegessa syksyllä 2023, jolloin pääsimme Maureen Murnanin ryhmään tutustumaan Pohjois-Amerikan alkuperäisväestön shamanistiseen kulttuuriin, voimaeläimiin, rituaaleihin ja rumpumatkoihin.

Tarkoituksena ei ole mystifioida shamanismia ja sen riittejä, joten puhumme arkipäivän shamanismista. Shamanismi-illoissa käydään läpi ajankohtaiseen teemaan liittyviä asioita kansanperinteen ja shamanismin kautta, sekä tehdään rumpumatka. Rumpumatkalla on oma intentionsa eli tarkoituksensa: siinä haetaan vastausta esimerkiksi kysymykseen “mitä minä voin tehdä, jotta jokin osa-alue helpottuu elämässä”. Rumpumatkan voi ajatella herkkyysharjoituksena, jolloin keho rentoutuu ja mieli jää taka-alalle, kun ollaan yhteydessä henkimaailmaan.

Shamanismi ei ole yksi uskonto tai oppijärjestelmä

Shamanismi on yleisnimitys monille eri kulttuureissa esiintyville henkisille käytännöille ja rituaaleille. Niitä yhdistää käsitys todellisuudesta moniulotteisena: näkyvän maailman lisäksi on olemassa näkymättömiä tasoja, joissa tieto, viisaus ja parannuskeinot asuvat. Shamanistin maailmankuva on selvyyden vuoksi jaettu yliseen, keskiseen ja aliseen.

Kullakin tasolla on omat auttajansa. Ylisessä haetaan tietoa korkeimmasta lähteestä, keskisessä eletään tämän maailman henkisessä ulottuvuudessa ja alisessa haetaan parannusta ja apua voimaeläinten, vainajien ja esi-isien luota. Näitä kolmea maailmaa yhdistää elämänpuu: juurista usein lähdetään matkalle aliseen, runko edustaa keskistä ja latvuksen yläpuolelta alkaa ylinen.

Shamaani on toiminut perinteisesti näiden maailmojen välillä kulkijana ja yhteisön tukena. Kaikessa on elämänenergiaa, jota voi myös ohjata, muokata, siirtää ja tasapainottaa. Shamaani näkee moniulotteisen voimaverkon ja voi sitä kautta auttaa elämänenergian tasapainottamisessa.

Maailmankuva, jossa kaikki on elävää

Luonto ei ole vain ympäristö tai resurssi, vaan aktiivinen kumppani. Ihminen ei ole luonnon yläpuolella, vaan osa sitä. Tämä näkökulma haastaa modernia ajattelua, mutta samalla se tarjoaa syvän kokemuksen yhteenkuulumisesta ja yhteydestä — jotakin, mitä moni nykyihminen kaipaa.

Luontoon sulautumisen taito on ollut merkittävä ominaisuus shamanismissa. Oli luontevaa omaksua esimerkiksi eläimen hahmo tai sulautua siihen energeettisesti. Ihmisen suhde luontoon ja omaan sisäiseen luontoonsa on muuttunut: oman intuition, vaistojen ja sisäisen äänen kuuntelu on heikentynyt.

Nykyajassa shamanismi puhuttelee yhä useampaa. Konkreettisesti se tarjoaa kokemuksellista hengellisyyttä ilman dogmeja. Se ei kysy, mihin uskot, vaan kutsuu kuuntelemaan omaa kehoa, intuitiota ja sisäistä tietoa. Shamanistinen työskentely voi tukea elämänvaiheiden käsittelyä, tunnetyöskentelyä ja merkityksen löytämistä — erityisesti silloin, kun pelkkä järjellinen analyysi ei riitä.

Shamanistisessa ymmärryksessä parantuminen on kokonaisvaltainen prosessi. Fyysiset tai psyykkiset oireet nähdään viesteinä, eivät virheinä. Parantamisen ytimessä on yhteyden palauttaminen — itseen, kehoon ja elämän virtaan. On tärkeää korostaa, ettei shamanismi korvaa lääketiedettä tai terapiaa, mutta se voi kulkea niiden rinnalla ja täydentää niitä symbolisen ja kehollisen työskentelyn kautta.

Meissä jokaisessa on kyky kuunnella syvemmin

Shamanismin yleistyessä on tärkeää puhua myös vastuusta ja kunnioituksesta. Kyse ei ole tekniikoiden lainaamisesta tai perinteiden kaupallistamisesta, vaan nöyrästä suhteesta elämään. Monet nykyharjoittajat työskentelevät mieluummin shamanismin universaalien periaatteiden kuin tiettyjen kulttuurien rituaalien kanssa.

Sisäisen shamaanin herääminen ei vaadi suuria seremonioita — joskus se alkaa yksinkertaisesti pysähtymisestä, metsän keskellä hengittämisestä tai unien kuuntelemisesta. Muinaisesta viisaudesta tulee elävää silloin, kun se saa tukea meidän arjessamme.