Kommunikaation aikana voin vastaanottaa esimerkiksi sanoja, mielikuvia, tunteita tai kehollisia tuntemuksia. Joskus asiat tulevat hyvin selkeästi, toisinaan paljon hienovaraisemmin. Jokainen eläin on erilainen, ja myös jokainen kohtaaminen on omanlaisensa. Minusta eläinkommunikoinnissa kaikkein kauneinta on juuri tämä: eläimelle annetaan mahdollisuus tulla kuulluksi omana itsenään.
Mitä eläimeltä voi kysyä?
Eläinkommunikointiin ei tarvitse liittyä ongelmaa tai huolta. Eläimeltä voi kysyä aivan tavallisia asioita: mistä se pitää, miten se kokee kotinsa, ihmisensä tai muut eläimet ympärillään ja onko sillä jotain, mitä se haluaisi kertoa. Tai jos eläin on edesmennyt, on todella koskettavaa kokea ja välittää sen viesti omalle ihmiselleen henkimaailman puolelta.
Erittäin tärkeä on muistaa, ettei kommunikointi korvaa eläinlääkärin tutkimusta tai hoitoa, ja jos eläimen omistajalla on kommunikointia varatessaan huoli sen terveydestä ohjaan aina ensisijaisesti olemaan yhteydessä eläinlääkäriin.
Joskus kommunikaation taustalla on jokin muutos tai tilanne, jota ihminen haluaisi ymmärtää paremmin. Toisinaan haluamme vain tutustua rakkaaseen eläimeemme vielä vähän syvemmin.
Välillä eläimeltä saatu viesti saattaakin olla aivan jotain muuta kuin mitä ihminen oli ajatellut kysyvänsä. Minusta juuri siinä on yksi tämän työn kiehtovimmista puolista. Eläimellä on oma näkökulmansa ja oma tarinansa.
Yhteys, joka on ehkä ollut aina
Uskon, että monelle eläimen kanssa elävälle tällainen yhteys ei ole lopulta kovin vieras asia. Ehkä olet itsekin joskus tiennyt, että eläimesi kaipaa sinulta jotain jo ennen kuin se tekee elettäkään. Tai olet katsonut sitä silmiin ja saanut vahvan tunteen siitä, mitä se yrittää sanoa.
Eläinkommunikointi on minulle juuri tämän hiljaisen yhteyden kuulemista. Joskus eläimellä voi olla meille enemmän kerrottavaa kuin osaamme odottaa.